Tarumaisia tapahtumia

Sirius kävi eläinlääkärillä Joensuussa silmäpeilauksessa, jossa sillä todettiin oikeassa silmässä 1.asteen PHTVL/PHPV (eli lievin muoto). Eläinlääkäri sanoi tapauksen olevan juuri ja juuri rajalla, mutta merkitsi kuitenkin papereihin moisen löytyvän sieltä. Ehkä joku toinen eläinlääkäri olisi todennut silmän puhtaaksi pienistä pilkuista huolimatta, koska “sairauksien” rajat ovat häilyviä ja joskus katsojastakin kiinni. Ensimmäisessä silmätarkastuksessa Sirius sai kuitenkin kirkkaasti puhtaat paperit, joten vuoden päästä katsotaan taas uudestaan missä mennään.

Yleisestikin koirien tutkiminen on melko subjektiivista puuhaa, missä toinen eläinlääkäri näkee kuvissa A:n lonkat, toinen näkee B:n. Muistan tapauksen kooikkereista, jossa 2-polvet todettiin toisella eläinlääkärillä 0-polviksi, ja D-lonkat katsottiin myöhemmin C:ksi.Eläinlääkäri sanoi silmätutkimuksen tehtyään, että 1.asteen PHTVL/PHPV ei millän tavoin estä jalostuskäyttöä. Tämä lause mielessäni aloin tutkia asiaa tarkemmin.

“PHTVL/PHPV: Sairaus johtuu sikiökautisista verisuonijäänteistä linssin takapinnalla. Verisuonet, jotka ruokkivat kehittyvää silmää resorboituvat (katoavat) normaalisti syntymään mennessä. Jostain syystä tässä mekanismissa syntyy häiriö ja poikkeava kudosmassa jäänne näkyy silmän tutkimuksessa. Lieväasteisin muoto, jossa verisuonitus näkyy ainoastaan linssin takapinnan pisteytyksenä, ei muutu tai pahene iän mukana (1 aste). Asteikko on 1-6.“

Hollannin kooikerhondjeyhdistys suhtautuu kielteisesti silmäsairauksiin, joten kooikerhondjea jolla ei ole puhtaat silmät, ei tule käyttää jalostukseen.
Suomen Kennelliitto on antanut kuitenkin tänä vuonna (2010) lausunnon koskien silmäsairauksia, jonka mukaan millään rodulla eivät jalostuksesta voi enää jatkossa täysin sulkea pois multifokaalinen RD (mRD) tai PHTVL/PHPV-sairauden aste 1 (http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/uutiset/2010/20100118_rd_ja_phtvl.htm). Ehdoissa voidaan kuitenkin vaatia, että tällainen koira tulee parittaa vain kyseisen sairauden suhteen täysin terveen koiran kanssa.

PHTVL/PHPV ei vaikuta koiran näkökykyyn millään tavalla, eikä Siriuksen tapauksessa se myöskään etene (1.aste). Periytymistapa on monimutkainen, mutta sen oletetaan olevan autosomaali dominantti epätäydellisellä penetranssilla (tai polygeeninen). Muilla koiraroduilla, joita olen tutkinut asian tiimoilta, saa käyttää PHTVL/PHPV -koiria jalostukseen, jopa 3. asteeseen asti.

Olen pohtinut asiaa itsekseni sekä muiden koirakasvattajien kanssa, ja tullut siihen tulokseen että aion käyttää Siriusta jalostukseen silmämuutoksesta huolimatta. Rodun jalostuspohjan laajuuden säilyttämiseksi on tärkeää, ettei jalostuskäyttöä rajoiteta liian tiukasti merkitykseltään vähäisten vikojen vuoksi.
Haluan itsekin osaltani kehittää kooikerhondje -rotua parempaan suuntaan, mutta minusta tällä hetkellä on parasta laajeentaa geenipohjaa ja käyttää eri uroksia, kuin takertua juuri näihin vähäisiin vikoihin ja kieltää jalostuskäyttö niiden takia. Kooikerhondjeilla saa käyttää 1-polvisia ja C-lonkkaisia (myös D-lonkkaisia on käytetty) jalostukseen sillä ehdolla, että partneri on 0-polvinen ja A-lonkkainen.

Kuitenkin Siriuksen kanssa tulee käyttää silmiltään tervettä narttua, jonka vanhemmat (ja mielellään vielä isovanhemmatkin) on todettu silmiltään terveiksi. Tämä ei ole Suomen Kennelliiton vaatimus, vaan oma vaatimukseni.
Sirius on ulkonäöllisesti erittäin hyvä kooikerhondje, joka on osoittanut metsästystaipumuksia. Lisäksi Siriuksella on minun mielestäni (ja monien harrastajien sekä kasvattien mielestä myöskin) jopa erittäin hyvä luonne, jota kooikerhondjeilla tulisi kehittää parempaan suuntaan. Sirius on lonkiltaan ja polviltaan täysin terve, lisäksi se on perusterve eikä ole osoittanut esimerkiksi yliherkkyttä mitään ruoka-ainetta tms. kohtaan.

Varmasti löytyy ihmisiä, jotka ovat Siriuksen jalostuskäytöstä eri mieltä, mutta kasvattajat törmäävät jatkuvasti erimielisyyksiin, vaikkei yhdistelmässä olisikaan mitään vikaa. Joku olisi aina tehnyt toisin tai jättänyt tekemättä kokonaan.
Tiedän Siriuksen jalostuskäytön mahdolliset seurakset, mutta minusta samankaltainen “riski” on käyttää C-lonkkaisia (tai vakavampia) ja 1-polvisia koiria jalostukseen. Terveys on tärkeä asia koiranjalostuksessa, mutta niin ovat myös luonne sekä rodunomainen ulkonäkö ja käyttöominaisuudet. Kasvattajana otan täyden vastuun omista päätöksistäni, joita Suomen Kennelliitto tässä asiassa puoltaa.

Rehellisyys maan perii, ja toivon että tässäkin asiassa osataan käyttää maalaisjärkeä.