Sirius täytti 20.06. jo 3 vuotta, siitä on kasvanut jo iso poika! Sirius alkaa jo käyttäytyäkin kuin aikuinen koira, tai ainakin jotakin sinnepäin. Odotan vielä sitä päivää, että järki ottaa vallan nenästä sekä palleista, mutta voi olla että siihen menee vielä pari vuotta…
Agility menee mukavasti, kontaktit paukkuu kyllä edelleen eikä helle ole Siriuksen mielestä paras sää treenata. Vauhtihan siinä vähän kärsii, mutta intoa kyllä sentään on. Luin juuri Salme Mujusen kirjan saalisvietistä, pitäisi käydä ostamassa Siriukselle kaksi samanlaista lelua ja kehittää Siriuksen saalisviettiä sekä taistelutahtoa vielä entisestään. Jos saataisiin agilityradalle vielä lisää vauhtia ja tokoonkin kipinää.
Tokosta puheenollen, luoksetulon seisominen ei vieläkään onnistu! Jotain minä teen väärin, mutta mitä? Nyt taas siirryin opettamaan “taka” -käskyä, eli aktivoin takamagneetin Siriukselle jos se auttaisi. Nouto sujuu hakuosalta, palatus on hankalampi koska Sirius tahtoo lähteä tekemään kunniakierrosta eikä suinkaan palata takaisin perusasentoon kapula suussaan, koska sehän on tylsää kun mamma kuitenkin ottaa kapulan itselleen. Yritä nyt tässä sitten opettaa avoimen luokan liikkeitä, kun tuntuu että Sirius opettaa minua eikä toisinpäin.
Taippareihinkin menoa mietin, mutta ainoat lähellä olevat taipumuskokeet menevät päällekkäin tokokisojen kanssa, jonne on tarkoitus mennä. Kaikki on nyt kiinni siitä, että osaanko opettaa Siriukselle avoimen luokan liikkeet ennen kisoja. Jos en onnistu siinä, niin sitten suunnataan nenä kohti taippareita - olettaen että siellä on vielä tilaa siinä vaiheessa.
Nyt odotan innolla pentu-uutisia sen seitsemästä eri paikasta, osasta vain mielenkiinnosta ja lopuista sitten itseäni ajatellen. Koiranpentukuume on varmaan kiehumispisteessä, kaverini Sari hankki juuri itselleen pk.colliepennun, jota tällä hetkellä sanotaan Raisaksi (virallista kutsumanimeä ei ole vieläkään päätetty!). Bondi sai siis näin ollen pikkusiskon, ja Sirius uuden kaverin jonka kanssa tosin ei voi vielä leikkiä eikä edes haistella, kun ei se haise yhtään tytölle!
Kesään kuuluu myös mökkeily sekä uintireissut; Sirius sai uudet hienot pelastusliivit, koska meidän olisi tarkoitus mennä purjehtimaan Suomen sisävesille piakkoin. Antti on kapteeni ja Sirius perämies, minä tyydyn loikomaan kannella 
Uimassa Sirius tosin käy ihan ilman pelastusliivejä, ja lisäksi nyt olen opettanut sille soutuveneestä hyppäämistä. Jos syksyllä on tarkoitus mennä metsälle, niin aina ei rannasta päästäkään sorsia hakemaan vaan paattiin sitä on mentävä. Huomenna mennään taas harjoittelemaan veneestä veteen loikkaamista, jonka jälkeen Sirius pääsee puusaunan lämpöön. Ehkä voin luvata myös yhden grillimakkaran jätkälle, juuri sen minulle tarkoitetun, koska Sirius arvostaa varmasti rasvaista jauhopötköä enemmän kuin minä ikinä!
.
.
Jätä kommentti